Tai ehkei ihan, mutta läheltä liippaa!
Viime viikon lauantaina ilmottauduin kisoihin Reijon kanssa. Tosiaan, sinä päivänä olin ratsastanut Reijoa tasan kaksi kertaa, ja siitä päätin että nyt lähdetään kisoihin. Kokemusta hakemaan vain, ja Reijo käyttäytyi paikan päällä kuin mikäkin kisakonkari. Olin varautunut pahempaan, mutta en valita! Hieno mies!
Luokkana oli vain HeC, mutta meidän treenillä oli ehkä ihan hyvä, vaikkei se Beekään ollut vaikea rata. HeC oli EB-special. Saatiin 60,9% joka on tosi hyvä, sillä luulin etten lähtisi meidän verkkaryhmän ekana, joten olin vähä häsläämässä niin sittenkun kuulin että olin ekana, oli osa leteistäkin auki ja radalle tulikin hieman kiirus.
Radassa ei ollut mitään erikoisen loistavia kohtia, muttei mitään erikoisen huonojakaan. Rata oli kokonaisuudessaan suht tasainen, ja numeroita oli yksi nelonen, joka tuli askeleen pidennyksestä jossa rikottiin kaksi kertaa laukalle, ja seiskaa saatiin keskikäynnistä. Loput numerot oli 5,5-6,5. Alhaalla numerot olivat 6-6,5. Eli ei mitenkään huonot, aktiivisemmaksi pitäisi vain saada. Tästä lähtee ! :)
Puolitoista viikkoa sitten näin myynti-ilmoituksen. Potentiaalinen 7-vuotias ruuna. Säkä 164cm. Vaihdossa voi tarjota sähäkämpää hevosta. Vitsillä ehdotin äitilleni että pitäisikö laittaa viestiä. Sitten aloin tosissani miettimään.
Laitoin viestiä, ja sillon en ollut edes ihan varma mitä olin tekemässä. Laitoinko oikeasti viestiä jostain ruunasta? Kaikki varmaan ovat huomanneet että pidän enemmän tälläisistä sähäköistä pikkutammoista, ja nyt laitoin viestiä ruunasta. Ja kaiken lisäksi, tarjosin minun tammaani vaihdossa. Minun pientä, iki-ihanaa Tiitua. Noh, sen sitten tein. Tässä on yksi suuri pointti minkä takia tein sen. Pointtini oli se, että Tiitu vaatisi paljon enemmän aikaa kuin mitä minulla oli tarjota, sillä se on vielä niin projekti. Ja sen lisäksi, Tiitu on vain 150cm korkea, ja minä olen kuitenkin suht pitkä, ja varsinkin siron koipeliinin selässä elämä on aika hankalaa...
Torstai-iltana sitten alettiin puhumaan jos mentäisiin katsomaan kopin kanssa ruunaa ja Tiitu otettaisiin mukaan. Ja sinä iltana sovittiinkin että perjantaina lähdettäisiin heti töiden jälkeen. Eli alle vuorokauden päästä siitä hetkestä. Perjantaina oltiinkin jo paikan päällä, ja ruunaa kokeiltuani tiesin että parempi se olisi vaihtaa, oli itsellä niin paljon helpompaa ison ruunan selässä kuin pienellä tammalla. Ja siellä kirjoitettiin paperit, ja minun Tiituni lähti pois minulta. Ei siinä, vaikka tunnelamt vieläkin haikeat, niin en kadu päätöstä. Tiitu pääsi kotiin missä olisi enemmän aikaa touhuta sen kanssa, ja varmasti paras koti mitä voin kuvitella tammalle. Ja sen lisäksi minulle tuli sellainen hevonen, jonka kanssa on kivempi treenata, kun jalat eivät tunnu siltä että menisivät hevosen ympäri!
Siitä päästänkin tähän jättiin, joka on nyt meidän jengin isoin kaveri ja ainut mies! Vaihdossa tosiaan tuli 164cm korkea 7-vuotias ruuna, jonka synttärit on ihan oikeasti 1.1. Hah, pakko kertoa koska jotenkin niin jännä!
El' Roy eli tutuille Reijo on aivan ihana luonteeltaan, mutta osaa olla myös tosi jätkä..
Ratsastaessa Reijo on laiska. Ja suoraan sanottuna, Reijo on kaikkea muuta kuin Tiitu. Iso, jytäkkä, laiska ruuna kun Tiitu on pieni,siro ja sähäkkä tamma. Tsiisus, että tuntuu jännälle ajatella miten erilaisen hevosen löysin.
Reijon kanssa on aika paljon tekemistä, sillä Reijolle on päässyt masu hieman kasvamaan, joten läskiä pitäisi saada pois, ja Reijo ei ole kisannut paljoa joten kisapaikkoja pitäs tutustella! Ja tietenkin minulla itsellä, se on vaan niin iso ja laiska etten osaa vielä kunnolla istua ja ratsastaa, mutta jostainhan sitä on aloitettava! Ja vaikka Reijo onkin ihan osaava, niin vaatii todella paljon ennen kuin minä osaan sitä ratsastaa. Tästä se lähtee, ja Reijo varmaan tuleekin aika lailla Rebekan osalle päätahdeksi, se on niiin nappikokoinen kaveri ;)
Minun ja Rebekan ulkokauden avaus myöhästyi tänäkin vuonna, sillä noh, saikkuiltiin taas koko kevät, sillä treenaaminen ja terveenä pysyminen on yliarvostettua. Ja vaikka ollaan jo pitkään oltu takaisin normitreeneissä, niin en ole löytänyt kivoja kisoja, ja nyt löysin viimein, Lehmosta sunnuntaiksi ( eilen, 19.6.)
Ilmottauduin 110 & 115cm, ja sanoin jo valmennuksessa alkuviikosta, että jos 110cm menee paskasti niin en mene 110cm. Noh, ei mennyt paskasti, mutta suoraan sanottuna vatuttaa että en perunut sitä 115cm...
110cm Rebeka oli ihan super, alkuradasta se pelasti minua jos en ihan saanut paikkoja, ja auttoi, ja loppuradasta kuunteli niin hyvin, että saatiin varmaan parhaat hypyt mitä ollaan ikinä saatu. Oli todella hyvä fiilis, ja vaikka ykkösvaiheen toisiksi viimeinen este tuli alas, niin ei harmittanut yhtään! Sekin johtui siitä että oli tosi vaikea lähestyminen pystylle, ja pystyt siis ovat siis meidän vaikeus, niin en saanut ratsastettua ihan tarpeeksi ylös laukkaa, niin sitten kopsahti puomi. R oli kuitenkin aivan superhyvä, ja se rata oli sellainen, mitä olisi tavoitteena saada kaikkeen.
Kuten ylempänä mainitsin, olisi pitänyt jättää 115cm menemättä, ja sitä mietinkin ennen rataan kävelyä, mutta sitten muutin mieleni kun kävelin radan. Olisi pitänyt perua, sillä nyt tuli vain paha mieli itselle, koska omistan niin hienon hevosen, ja itse en vain osannut. En tiedä mikä tuli, sillä 110cm ratsastin tosi hyvin, ja sitten jokin muuttui.
Rata alkoi persiilleen, heti ykkönen alas, ja sen jälkeen hätiköin ja kakkonen alas. Sitten heppa pelasti pari hyppyä, sitten taas perseilin ja taas puomi. Radan jälkeen itketti, ärsytti ja hävetti. Ja lisäksi säälitti hevosen puolesta. Toinen yrittää parhaansa mutta itse ratsastin tosi huonosti. Ei siinä, huonomminkin oli voinut mennä ja ei ne kolme puomia mitenkään huonot ole tuollaisen hevosen kanssa mitä Rebeka on, mutta kun tietää että pystyisi niin paljon parempaankin. Himskatti. Mutta ehkä ensi kisoissa sitten menisi paremmin, ja itse olisin parempi. Tammaa nyt ei voisi enää parantaa enempää, se on jo täydellinen <3
Keskiviikkona 15.6 meillä oli kotona estekisat. Hevosvalikoima näihin kisoihin oli hieman erikoinen, Vaavi, Hipsu sekä Tiitu. Vaavin kanssa startattiin 50-60cm. Hipsulla 70 & 80cm, ja kerron Hipsusta kohta lisää kun siitä ei ole blogissa ikinä kuulunutkaan! Tiitun kanssa kokeiltiin 90cm. Kaikki kuvat on ottanut Katariina Puumalainen
Vaavin kanssa oli tarkoituksena ensin mennä ristikko, mutten ollut varma miten kerkeän töistä kotiin, niin vaihdettiin 50-60cm. Vähän oma moka kun menin turhan aikasiin verkkaamaan, niin penska kerkesi väsyä ennen rataa, niin tuli sitten kaksi puomia. Ja toinen oma moka että ei olla treenattu peloke esteitä, niin tuli yksi kielto. Mutta vitsi että olen silti niin tyytyväinen, oma 4-vuotias ja ekat estekisat! Rata oli aika tökkivä, koska tosiaan heppaa väsytti jo, mutta silti hienosti hyppeli kaiken mitä eteen tuli, paitsi noh, lankkua vasta toisella yrittämällä!
Tässä minun upea kasvattini XDD
Hipsu tosiaan on teille uusi tuttavuus, kuin myös minulle. Ennen kisoja en ollut kertaakaan mennyt Hipsulla. En siis oikeasti ollut ratsastanut ollenkaan, lupasin vain Hipsun omistajalle mennä sillä kisoissa. 70cm oli ihan kamalaa, Hipsua ei ollenkaan kiinnostanut sen kokoiset esteet ( metrin ainakn matalampia kun itse hevonen XD ) ja siitä tuli kaksi puomia. 80cm verkassa tuntui siltä etten ite jaksa tehä enää mitään selässä, oli nimittäin aika erilainen verrattuna omiin niin otti kunnon päälle! Siinä luokassa Hipsu rupesi sentään vähän nostelemaan jalkoja, ja selvittiin yhdellä puomilla, ja se olikin luokan ainoa rata missä oli vain 4 vp, joten voitto tuli!
Hieno jättiläinen!
Loppuun vielä Tiitu. Tiitun kanssa mentiin 90cm, ja se oli verkassa ihan sika kuuma. Siis se vain kilisi kokoajan, ja vaikka oli pelhamit niin välillä tuntui että nyt ei jarrutella! Rata lähti ihan suht hyvin, mutta Tiitu meni ihan sika kovaa ( 16 metrin linja, kolmella askeleella eikä jäänyt edes pitkäksi ollenkaan...). Radasta ei vauhtia puuttunut, ja sen takia tuli kaksi puomia alas, mutta olin silti tosi tyytyväinen, hyppäsi kaiken mielellään ja oli hyvällä fiiliksellä. Oltiin kisojen toiseksi viimeisiä lähtijöitä, niin palkintojen jaon jälkeen pyysin iskää nostamaan esteitä noin 95-105cm korkuiseksi radaksi, ja tultiin vielä se. Siitä tuli vain yksi puomi ja sekin koska ratsastin ihan liian pohjaan. Tiitu oli ihan super hyvä!
Kisoista jäi tosi hyvä fiilis, varsinkin Tiitn kanssa!
Mun heppa-asioissa on nyt tapahtunut aikasta suuria muutoksia, mutta saatte hetken olla pimennossa, kunnes saan kuvia niin teen postausta.. ;)
Tämä viikonloppu vietettiinkin Tiitun kanssa uusissa piireissä, nimittäin Tiitun elämän ensimmäisissä kenttäkisoissa! Tiituhan on siis todelal projekti vielä sileällä, niin mietin pitkään että kehtaanko lähteä. Noh, lopulta meidät suostuteltiin ja siellä minä ilmottautuneissa kauhistelin omaa nimeäni, vaikka luokkana oli suht helppo harraste, nuorten hevosten luokka joka oli myös avoin ratsukoille, joilla ei ollut hyväksyttyä harrastetta takana. Eli siinä sai tosiaan tutustua rataesteisiin ja maastoesteisiin hevosen kanssa! Ei siinä, ei ne esteet minua jännittänyt lainkaan, vaan se että kouluohjelmana oli nuorten hevosten kenttäohjelma, joka on siis HeB! Ja noh, siitä radasta ei puhuta sen enempää, ei vaan olla vielä ihan valmiita kouluradoille! :D
Esteet olivat sitten lauantai-iltana heti koulujen jälkeen, ja vähän epäilin, että Tiitu on aika väsynyt siitä, niin saattaa tulla puomeja. Verkassa Tiitu oli ihan ok, ja varmaan ajatteli että viimein päästiinkin asiaan, kun tuolla typerällä aiemmalla radalla ei saanut hypätä mitään.. ! Esterata lähti hyvin käyntiin, mutta Tiitu oikeasti tuntui tosi väsyneelle, niin tuli kolahduksia muttei alusta onneksi puomenja. Kahdelle vikalle se rysäytti etusella alas, kun tosiaan ihan vain kunto loppui kesken... Muuten rata oli tosi hyvä, ja mietin että varmaan yksi meidän parhaita ja siisteimpiä!
Tänä aamuna sitten lähdettiin heti seitsämän aikoihin ajelemaan takaisin Tervoon ettei tulisi kiire hevosten kanssa. Tiitu oli jotenkin tosi hyvällä päällä heti aamusta asti, ja olin itse ihan luottavainen aamulla. Kunnes mentiin verkkaamaan. Sitten minua alkoi jännittää ihan sikana, ja tein siellä vain jotain hengitysharjoituksia! Tiitu oli verkassakin ihan superhyvä, eikä siinä mitään, mua vain alkoi jännittämään se rata. Verkassa otettiin vain muutama hyppy ja sitten lähdettiin odottelemaan lähtöä. Maastorata lähti käyntiin
ihan hyvin, kakkosesteelle tullessa hieman kiemurteli kun se oli juuri
siinä kohti mistä lähdettiin kävelemään kopeille yms. Sen jälkeen kulki
oikein nätisti, mutta kolmosesteen jälkeen Tiitu pääsi vasta menemisen
makuun, ja silloin alkoi vauhti kiihtymään. Sitten loppurata menikin
siinä että hidastelin hevosta... Reippaasti jaksoi kyllä juosta..
Maaliin kuitenkin ilman estevirheitä ja tyytyväisenä molemmat, minulle
olisi kyllä hieman rauhallisempikin vauhti kelvannut, mutta hengissä
ollaan!
Kuvat c Pinja Kuosmanen ja kolme viimeistä (c) Camilla Räsänen
